Puli on aasialaista alkuperää oleva unkarilainen paimenkoirarotu. Sen alkuperäiset esivanhemmat ovat mitä todennäköisimmin tulleet Karpaattien keskustasangolta muinaisten unkarilaisten vaeltavien paimentolaisten mukana. Unkarilaiset itse pitävät rotua vanhimpana koirarotuna, koska sen esi-isistä on merkkejä jo 4000–6000 v. eKr. Jo 900-luvulta lähtien Unkarissa on ollut paljon isoja ja pieniä paimenkoiria. Isot valkoiset olivat komondoreja ja kuvaszeja, pienet puleja. 1920–luvulla pulit jaettiin kolmeksi eri rotutyypiksi: terrierimäiset pumeiksi, pystykorvamaiset mudeiksi ja nyöriturkkiset puleiksi.

Puli on keskikokoinen (uros 39-45 cm, narttu 36-42cm), neliömäinen, kevytluustoinen, mutta lihaksikas. Neliömäistä vaikutelmaa lisää selän päälle kiertynyt häntä. Pulin pää vaikuttaa pyöreähköltä, kuonon pituus on 1/3 koko pään pituudesta, korvat ovat v:n muotoiset ja riippuvat.
Pulin koko kehon peittää runsas naruturkki, narut voivat olla nyörimäisen ohuita tai leveämpiä pantoja. Karva kasvaa täyteen mittaansa 3-4 vuodessa. Rotumääritelmän mukaiset sallitut värit ovat musta ja maszkós fakó (soopeli mustalla maskilla, mitä kellertävämpi sen parempi), sekä valkoinen, joka arvostellaan näyttelyissä omassa luokassaan. Pulin pigmentti on aina musta: näin ollen kirsu on musta ja silmät hyvin tummat.

Pulin karvanhoito on hyvin helppoa verrattuna muihin pitkäkarvaisiin rotuihin. Kun karva on aikuisvillan tultua avattu nyöreiksi, se pysyy vähällä työllä itsestään nyöreinä. Vasten ennakkokäsityksiä pulia saa pestä niin usein kuin vain omistaja jaksaa. Pulin karvaa saa muotoilla saksilla; näyttelyssä karvan pitää olla aikuisella koiralla pitkä luonnollisen näköinen, mutta siisti.

Puli on eloisa, vilkasliikkeinen, ihmisrakas ja hyvin älykäs–erinomainen harrastuskoira. Usein se on myös äänekäs ja peloton – hyvä vahtikoira.
Puleja on kasvatettu Suomessa 1960-luvulta. Muualla maailmassa puli (esim. USA ja Ruotsi) on suosituin unkarilaisista paimenkoiraroduista, kun taas meillä pumi on saavuttanut suursuosion.