Jo 900-luvulla Pustalla oli pieniä paimenkoiria ja isoja valkoisia paimenkoiria. Isojen valkoisten tehtävänä on ollut karja- ja lammaslaumojen suojelu rosvoilta ja villieläimiltä. Komondor on suurin ja mahtavin unkarilaisista paimenkoirista. Kotimaataan lukuunottamatta se on hyvin harvinainen rotu. Komondor on suuri myös kaikkiin muihin koirarotuihin verrattuna. Säkäkorkeus on nartulla vähintään 65 cm, mieluummin yli 70 cm, ja uroksella vähintään 70 cm, mielellään yli 80 cm, mutta ylärajaa ei ole. Narttu painaa 40–50 kg, uros 50–60 kg. Komondorin runko on voimakas, luusto järeä, selkä leveä, mutta sen tulee liikkua kevyesti, joustavasti, hiljaisesti ja ennen kaikkea arvokkaasti. Häntä on kintereisiin asti pitkä ja päästään kaartunut, liikkuessaan koira nostaa hännän selkälinjan tasolle, ei kuitenkaan yli.

Sen lisäksi, että komondor on suuri, niin se on taatusti maailman karvaisin koirarotu. Komondorin koko kehon peittää nyörimäinen tai laattamainen aina vitivalkoinen (luunvalkoinen) karvapeite. Vaikka koiran pigmentti on tumma, kuono musta ja silmät ruskeat, turkissa ei saa olla syntyjään keltaista sävyä (karvan juuressa), nyörien päät usein kuitenkin koiran ikääntyessä kellastuvat. Jotta turkista tulee kaunis ja helppohoitoinen, pitää turkkiin tulevat isot laatat avata naruiksi tai riittävän pieniksi liuskoiksi. Jos koira on ulkona työkoirana, turkin voi antaa laattaantua enemmän ja antaa sen olla luonnollisen rasvaisena, jolloin turkki suojaa koiraa erityisen hyvin sekä kesän (+30 C) että talven (-35 C) ankarissa oloissa. Komondorin sanotaankin soveltuvan erittäin hyvin pohjoisemman Suomen sääoloihin karjanvartijaksi. Koskaan turkkia ei saa kuitenkaan jättää täysin hoitamatta, ja erityisesti näyttelykehässä koiran turkin tulee olla puhdas ja hoidettu. Koti- ja työkoiralla turkin voi pitää myös lyhyenäkin.

Komondor on säilyttänyt erittäin hyvin sekä ulkonäöllisen että luonteensa alkukantaisuuden. Sen alkuperäiset vartiointi- ja suojeluvaistot ovat edelleen tallella, sen aggressiokynnys on korkea. Komondor on äärimmäisen uskollinen ja urhoollinen, sekä epäluuloinen vieraita kohtaan. Komondorin omistajalta tulee aina varmistaa, saako taloon tai talon pihaan tulla, ja saako koiraan koskea. Parhaimmillaan koira ei vartioi isäntää, eikä isännän tavaroita tämän ollessa paikalla ja hereillä, se on tällöin myös vähemmän pidättyväinen vieraita kohtaan. Mutta isännän ollessa poissa tai nukkumassa, koira toimii täysin itsenäisesti - ja murisevaa komondoria on kulkijan paras uskoa.
Komondor ei yleensä hauku vartioidessa, vaan toimii hiljaa. Komondor tulee kouluttaa, ja sen tulee itsenäisyydestään ja koostaan huolimatta, tai erityisesti niiden vuoksi, olla isäntänsä hallinnassa.